Filmijärkkärien objektiivit Micro Four Thirds -kamerassa

 

Tein testejä vanhoilla Olympuksen OM-objektiiveillani, joita on mahdollista sovitteen kanssa käyttää nykyisen Olympus OM-D E-M5 runkoni kanssa. Tarkoitukseni oli selvittää objektiivien piirtokykyä eri aukoilla sekä kuvan keskellä että reunoilla, jotta saisin käsityksen käyttökelpoisista aukkolukemista eri kuvaustilanteita ajatellen.

Tein silloin hämmästyttävän havainnon joidenkin vanhojen objektiivien testikuvista. Suurimmilla aukoilla kuva oli aivan ala-arvoinen johtuen voimakkaista heijastumista ja kontrastin puutteesta. Aukon pienentäminen paransi kuvaa. Mielestäni ilmiö on joidenkin objektiivien kohdalla niin häiritsevä, että sovitteen hankkiminen vain niitä varten voi tuottaa pettymyksen.

Resoluutiotestiä varten tein 630 mm korkean taulun. Taulussa toistuvan testikuvion modifioin originaalista, joka löytyy netistä osoitteesta: http://www.eronn.net/. Testitaulussa olevat luvut kuvaavat kyseisen kohdan viivaparien määrää koko kuvan korkeudella. Nämä luvut eivät ole mitenkään tieteellisen tarkkoja, mutta kuitenkin antavat kuvan suuruusluokasta ja ovat vertailukelpoisia tässä testissä. Sama pätee myös jäljempänä olevien graafisten esitysten suhteen ja lisäksi niissä arvio piirtokyvystä perustuu omaan näköhavaintooni.

Testitaulu
koko-taulu-533
Kuvassa olevat luvut kuvaavat viivaparien määrää taulun korkeussuunnassa (LP/PH). Punaisella merkityistä kohdista olen ottanut näytekuvat taulun keskeltä ja reunasta.

OM 75 – 150 mm F4
OM 75-150mm-75mm-F4-keskellä

OM-75-150mm-75mm-F4-reunassa
Täydellä aukolla heijastumat huonontavat kuvaa sekä keskellä että reunassa.

OM-75-150mm-75mm-F8-keskellä

OM-75-150mm-75mm-F8-reunassa
Aukolla F8 piirto on parasta. Pienemmillä aukoilla alkaa diffraktion vaikutus huonontaa terävyyttä. 150 mm:n polttovälillä ovat testini tulokset lähes identtisiä yllä olevien kanssa. Testitulokset ovat harmittavia, sillä objektiivi on mukavan pieni kooltaan ja vastaa 150 – 300 mm polttoväliä kinokokoon verraten.

OM 50 mm F1.8
OM-50mm-F1.8-keskellä

OM-50mm-F1.8-reunassa

OM-50mm-F8-keskellä

OM-50mm-F8-reunassa
Tämä melko valovoimainen objektiivi piirtää aivan keskellä varsin terävästi kaikilla aukoilla aukkoon F8 asti. Aukoilla F11 ja F16 piirto heikkenee selvästi. Hyöty valovoimasta menee suurelta osin hukkaan heijastumien aiheuttaman reuna-alueiden suttuisuuden takia aukoilla F1.8 ja F2.8.

Seuraavassa on mittaustuloksia joistakin vanhoista objektiiveista, mukaan lukien yllä olevat esimerkkiobjektiivit. Vaaleanpunaiset tolpat kuvastavat kuvan laatua heikentäviä heijastumia.

OM 21 mm F3.5
OM-System-21mm-F3.5_21mm-g

OM 35 – 70 mm F3.6
OM-System-35---70mm-F3.6_35mm-g
OM-System-35---70mm-F3.6_70mm-g

OM 50 mm F3.6
OM-System-50mm-F1.8_50mm-g

OM 75 – 150 mm F4
OM-System-75---150mm-F4_75mm-g

OM-System-75---150mm-F4_150mm-g

Sun 38 – 90 mm F3.6 Sun-38-–-90mm-F3.5_38mm-g

Sun-38-–-90mm-F3.5_90mm-g

 

 

 

Nopea tapa tehdä Lightroomin Develop-moduulin Basic-paletissa sävyjen perussäätö

1. Highlights: minimiin (-100)
2. Whites: huippuvalojen leikkautumispiste
3. Shadows (tarvittaessa): varjojen aukaisu
4. Blacks: mustan taso

Yllä olevasta työjärjestyksestä on tullut minulle peruslähtökohta kuvien sävyjen säätämiseksi Lr:ssa. Suurimmassa osassa kuvia se toimii hyvin sellaisenaan. Tarvittaessa siitä on helppo jatkaa hienosäätöä.

Seuraavassa esimerkki säädöistä.

S-0-663
0-Tone+Hg-663
Yllä säätämätön kuva ja sen histogrammi.

S-1-663
1-Tone+Hg-663
Ensimmäinen vaihe on vetää Highlights-liukusäädin täysin vasemmalle minimiinsä (-100). Tässä kuvassa säädön vaikutus näkyy selvimmin sävyjen lisääntymisenä taivaalla.

S-2-663
2-Tone+Hg-663
Seuraavaksi Whites-säätimellä asetetaan huippuvalojen leikkautumispiste haluttuun arvoon. Painamalla Alt-näppäintä ja samalla vetämällä Whites-liukusäädintä oikealle, kunnes mustaksi muuttuneessa kuvassa näkyy valkoista tai jotakin väriä merkkinä vaaleimpien sävyjen leikkautumisesta. Suurentamalla tämän kohdan kuvasta 1:1 kokoon saa tarkimmin määriteltyä leikkautumispisteen. Ensimmäisenä tässä kuvassa leikkautuu taivas aivan kuvan yläreunasta. Whites-säätimen arvolla (+38) ei vielä leikkautumista tapahdu.

S-3-663
3-Tone+Hg-663
Kuvan varjokohdat ovat turhan tummia. Shadows-säätimen arvo (+40) avaa varjoja sopivasti. Histogrammistakin näkee, että tumma pää ei ole enää niin tukossa, kuin ennen varjojen säätöä. Kuitenkin Histogrammin varoitusvalo osoittaa leikkautumista tapahtuvan. Kuvassa tummien sävyjen vaalenemisen huomaa parhaiten katsomalla rakennuksen kulmassa olevasta ovesta sisään liikkeeseen.

S-4-663
4-Tone+Hg-663
Blacks-säädintä oikealle siirtämällä varoitusvalo sammuu arvolla (+14).

Huippuvalojen leikkautumista voi seurata myös histogrammin vaalean pään varoitusvalon kautta käyttämättä Alt-näppäintä. Mustan tason voi tietenkin säätää myös Alt-näppäintä käyttämällä. Minulle tuo esimerkissä kertomani tapa on jotenkin tuntunut luontevammalta ja se on näyttänyt tarkemmin säätöjen rajat.

 

 

Oikealle valottamisesta (Sony DSC R1 ja Olympus OM-D)

 

Oikealle valottamisen hyödyllisyydestä on viimeaikoina ollut juttua blogeissa ja palstoilla. Ajattelin tehdä muutamia testejä selvittääkseni asiaa itselleni. Tulokset olivat sen verran mielenkiintoisia, että päätin kertoa niistä muillekin.

Oikealle valotettaessa tarkoituksena on valottaa kuva niin vaaleaksi, kuin mahdollista, kuitenkaan polttamatta puhki vaaleimpia sävyjä, joiden halutaan vielä toistuvan kuvassa. Näin saadaan kuvaan enemmän detaljeja näkyviin ja kohina on vähäisempää, kuin normaalissa keskiharmaaseen perustuvassa valotuksessa. Menetelmä toimii vain RAW-tiedostoja kuvattaessa.

:Ongelmana tässä menetelmässä on reaaliaikainen ylivalotuksen näyttäminen etsimessä valotusta säädettäessä, siis ennen kuvan ottamista. Lisäksi etsinkuvasta tulisi nähdä alueet, jotka ovat ylivalottumassa. Kameroissa, joissa on optinen etsin, tämä ei ole mahdollista. Joissain sähköisellä etsimellä varustetuissa kameroissa näkyy kuvan histogrammi reaaliaikaisena. Se on yleensä varsin pienikokoinen ja vaikealukuinen. Sitä paitsi histogrammi voi näyttää kuvan ylivalottuvan, mutta se ei kerro mitään alueista, joilla ylivalotus tapahtuu. Olympus on kehittänyt reaaliaikaisen menetelmän, jossa ylivalottuvat alueet näkyvät etsimessä punaisina ja alivalottuvat sinisinä jo ennen kuvan ottamista.

Mitään ei kuitenkaan saa ”ilmaiseksi”. Oikealle valottaminen tapahtuu lisäämällä valotusaikaa (+/-) -säädöllä. Valotusajan lisäys saattaa helposti olla aukosta kahteen (1 – 2 EV). Kaksin- tai kolminkertainen valotusaika tulee ottaa huomioon käsivaralta kuvatessa ja mahdollista liikkeen pysäytystä ajatellen. Oikealle valottamisen vaikutus on suurempi, kun kuvataan kameran suuremmilla herkkyysasetuksilla (ISO).

Testi

 En ole tässä pyrkinyt tieteellisen tarkkoihin tuloksiin, enkä olisi niihin yltänyt vaikka olisin yrittänytkin. Tarkoituksenani oli vain tehdä testi niin, että tulokset näyttäisivät luotettavasti oikealle valottamisen vaikutukset testattujen kameroiden eri ISO-arvoilla. Kameroiden omat kuvasäädöt , kuten terävöinnin ja kohinanpoiston olin varmuuden vuoksi nollannut, vaikka niiden ei pitäisi RAW-kuvaan vaikuttaakaan. Lightroomissa palautin kuvien valotuksen kohdalleen ja lisäksi tein terävöinnin, kohinanpoiston ja valkotasapainon säädön niin, että samalla ISO-arvolla kuvatuille kuvapareille säädöt olivat samat.

kohde_ja_rajaus_600-

Kuvauskohde.

Testin kuvauskohteena oli testikaapiksi ristitty osa kirjahyllystä. Valkoinen suorakaide on yksityiskohtakuvissa oleva 600 x 400 pikselin alue. Testikameroiden kennojen resoluutiot poikkeavat toisistaan. Siksi 1:1 koossa olevat yksityiskohtakuvat rajautuvat hieman eri tavalla. 

 Kuvasin molemmilla testikameroilla eri ISO arvoilla kuvaparit, joissa ensimmäisen kuvan valotus määräytyi kameran valotusmittarin mukaan (+/-) 0 ja toisessa valotin oikealle.

Sony Cyber-shot DSC R1
http://www.dpreview.com/reviews/sonydscr1/2

R1 on Sonyn 10 megapikselin kiinteäobjektiivinen järjestelmäkameran näköinen kamera, joka näki päivänvalon vuonna 2005. Sony on palvellut minua erittäin hyvin ja luotettavasti jo lähes seitsemän vuoden ajan.

R1:n etsinkuvassa on reaaliaikainen histogrammi, joka on pienikokoinen ja vaikealukuinen. Lisäksi siitä on mahdotonta päätellä mahdollisesti ylivalottuvia kuvan osia. +2 aukon valotuksenkorjauskaan ei polta otetuista testikuvista puhki muuta kuin huippukiillot, jotka ovat osaksi puhki jo normaalivalotuksellakin. Histogrammi näyttää kuitenkin melkoista vaaleiden sävyjen leikkautumista. Se onkin ilmeisesti kalibroitu jpg-kuvia ajatellen. RAW-kuvien kanssa siitä ei juuri ole hyötyä.

Sony R1:n etsinkuva

R1-ets-yhdistetty-600

Normalivalotus (+/-) 0                                                       Valotuksen korjaus (+/-) +2

R1, ISO 160

r1-005-sh-160-0-600

R1, ISO 160, (+/-) 0.

r1-001-sh-160+2-600

R1, ISO 160, (+/-) +2.

R1, ISO 400

r1-001-sh-400-0-600

R1, ISO 400, (+/-) 0.

r1-003-sh-400+2-600

R1, ISO 400, (+/-) +2.

R1, ISO 1600

r1-007-sh-1600-0-600

R1, ISO 1600, (+/-) 0.

r1-009-sh-1600+2-600

R1, ISO 1600, (+/-) +2.

R1, ISO 3200. (kameran suurin herkkyys)

r1-010-sh-3200-0-600

R1, ISO 3200, (+/-) 0.

r1-012-sh-3200+2-600

R1, ISO 3200, (+/-) +2.

Koko kuva ISO 3200. Klikkaamalla kuvaa näet sen 1000 pikselin levyisenä.

R1, ISO 3200, (+/-) 0.

R1, ISO 3200, (+/-) 0.

 

R1, ISO 3200, (+/-) +2

R1, ISO 3200, (+/-) +2


Olympus OM-D EM-5
http://www.dpreview.com/reviews/olympusem5/2

OM-D on Olympuksen Micro Four Thirds järjestelmäkamera, joka tuli markkinoille vuoden 2012 alkupuolella. Objektiivina testissä käytin 12–50mm 1:3,5-6,3 EZ kittilinssiä.

Olympus OM-D:n etsinkuva

om-d-ets-yhdistetty-iso-400-600

OM-D:n etsinkuva 1.                                                           2.

Etsinkuvassa 1. oikealle valotus on 1,7 aukkoa, eikä vielä tapahdu merkittävää ylivalottumista. 2. kuvassa valotuksen korjaus on 2,0 aukkoa ja punainen varoitusväri näyttää kuvan ylivalottuvat kohdat.

OM-D, ISO 200

om-d-001-sh-200-0-600

OM-D, ISO 200 (+/-) 0

om-d-002-001-sh-200+1,7-600

OM-D, ISO 200 (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 400

om-d-003-001-sh-400-0-600

OM-D, ISO 400, (+/-) 0.

om-d-004-sh-400+1,7-600

OM-D, ISO 400, (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 800

om-d-003-sh-800-0-600

OM-D, ISO 800, (+/-) 0.

om-d-001-sh-800+1,7-600

OM-D, ISO 800, (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 1600

om-d-sh-1600-0-600

OM-D, ISO 1600, (+/-) 0.

om-d-002sh-1600+1,7-600

OM-D, ISO 1600, (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 3200

om-d-003-sh-3200-0-600

OM-D, ISO 3200, (+/-) 0.

om-d-004-sh-3200+1,7-600

OM-D, ISO 3200, (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 6400

om-d-005-sh-6400-0-600

OM-D, ISO 6400, (+/-) 0.

om-d-006-sh-6400+1,7-600

OM-D, ISO 6400, (+/-) +1,7.

OM-D, ISO 12800

om-d-007-sh-12800-0-600

OM-D, ISO 12800, (+/-) 0.

om-d-008-sh-12800+1,7-600

OM-D, ISO 12800, (+/-) +1,7

OM-D, ISO 25600

om-d-009-sh-25600-0-600

OM-D, ISO 25600, (+/-) 0.

om-d-010-sh-25600+1,7-600

OM-D, ISO 25600, (+/-) +1,7.

Koko kuva ISO 25600. Klikkaamalla kuvaa näet kuvan 1000 pikselin levyisenä.

om-d-009-sh-25600-0-1000

ISO 25600, (+/-) 0.

om-d-010-sh-25600+1,7-1000

OM-D, ISO 25600, (+/-) +1,7.

Molempien kameroiden osalta suurimmallakin herkkyydellä otetut kuvat
näyttävät olevan käyttökelpoisia ainakin pienessä
koossa, kuten
netissä tai vaikkapa 10 x 15 paperikuvina. Testin tuloksena sain

ainakin itseni vakuuttumaan oikealle valottamisen mielekkyydestä.

-MH

Fotorealismia

Fotorealismi on taidesuunta, joka syntyi 1960-luvulla Amerikassa vastapainoksi abstraktille ilmaisulle. Siinä lähtökotana on valokuva, jonka taiteilija jäljentää mahdollisimman tarkasti. Se levisi 1970-luvun alussa Eurooppaan. Vuonna 1974 Ateneumissa järjestettiin ARS 74-näyttely, jossa valokuvaan perustuva ja sitä enemmän tai vähemmän orjallisesti jäljentävä fotorealistinen (valokuvarealistinen tai hyperrealistinen) taide oli vahvasti esillä. Näyttelyn taiteilijoiden ainoa motiivi ei varmastikaan ollut vain esitellä omaa teknistä taitoaan, vaan töissä oli myös poliittista ja muuta yhteiskunnallista sanomaa mukana aihevalinnoissa ja ilmaisussa.

Minuun kuitenkin teki suuren vaikutuksen useiden taiteilijoiden ihailtava kyky luoda omien käsiensä kautta mallina ollutta valokuvaa tarkasti vastaava maalaus tai piirros, kuitenkin niin, että taiteilijan oma käsiala ja näkemys olivat nähtävissä teoksessa. Mielessäni heräsi halu kokeilla itse tehdä jotain vastaavaa.

Takaisin luontoon

Takaisin luontoon, maalaus

Maalaus, Takaisin luontoon 1975 – 76 Olen koettanut etsiä alkuperäistä paperikuvaa tai negatiivia vertailukohdaksi, mutta en ole vielä löytänyt. Arkistointimenetelmäni eivät ole aina olleet Lightroom-tasoa.

Niinpä sitten valitsin mallikseni valokuvan, jonka olin ottanut ensimmäisellä kinokoon kamerallani. Alkuperäisestä väripaperikuvasta suurensin mustavalkoisen kopion ja piirsin siihen apuruudukon. Vastaavaa ruudukkoa apuna käyttäen tein ”Takaisin luontoon” kuvan kartongille pienellä kynäruiskulla mustaa tussia väriaineena käyttäen. Taitaa tässäkin työssä olla tarkemmin ajatellen jotakin syvällisempää sanomaa mukana.PorttiToinen kuva, jonka olen tehnyt ottamaani valokuvaan perustuen on näkymä Uudestakaupungista.

Valokuva

Valokuva, jonka mukaan maalaus on tehty.

Tämän ”Portti” nimisen maalauksen alkuperäinen dia on tällä hetkellä kateissa. Tallella on skannattu versio, johon olen Photoshopissa tehnyt muutoksen. Alkuperäisessä kuvassa oli oikealla olevan rakennuksen ovista takimmainen auki. Jouduin sulkemaan sen, jotta sain kuvan näyttämään paremmalta. Tästä muunnetusta versiosta otettu printti oli tekemäni maalauksen lähtökohta.

Maalaus, Portti

Maalaus, Portti 2002, munatempera.

Maalaus on tehty siveltimillä munatemperaa värien sideaineena käyttäen.

– MH