Oikealle valottamisen hyödyllisyydestä on viimeaikoina ollut juttua blogeissa ja palstoilla. Ajattelin tehdä muutamia testejä selvittääkseni asiaa itselleni. Tulokset olivat sen verran mielenkiintoisia, että päätin kertoa niistä muillekin.
Oikealle valotettaessa tarkoituksena on valottaa kuva niin vaaleaksi, kuin mahdollista, kuitenkaan polttamatta puhki vaaleimpia sävyjä, joiden halutaan vielä toistuvan kuvassa. Näin saadaan kuvaan enemmän detaljeja näkyviin ja kohina on vähäisempää, kuin normaalissa keskiharmaaseen perustuvassa valotuksessa. Menetelmä toimii vain RAW-tiedostoja kuvattaessa.
:Ongelmana tässä menetelmässä on reaaliaikainen ylivalotuksen näyttäminen etsimessä valotusta säädettäessä, siis ennen kuvan ottamista. Lisäksi etsinkuvasta tulisi nähdä alueet, jotka ovat ylivalottumassa. Kameroissa, joissa on optinen etsin, tämä ei ole mahdollista. Joissain sähköisellä etsimellä varustetuissa kameroissa näkyy kuvan histogrammi reaaliaikaisena. Se on yleensä varsin pienikokoinen ja vaikealukuinen. Sitä paitsi histogrammi voi näyttää kuvan ylivalottuvan, mutta se ei kerro mitään alueista, joilla ylivalotus tapahtuu. Olympus on kehittänyt reaaliaikaisen menetelmän, jossa ylivalottuvat alueet näkyvät etsimessä punaisina ja alivalottuvat sinisinä jo ennen kuvan ottamista.
Mitään ei kuitenkaan saa ”ilmaiseksi”. Oikealle valottaminen tapahtuu lisäämällä valotusaikaa (+/-) -säädöllä. Valotusajan lisäys saattaa helposti olla aukosta kahteen (1 – 2 EV). Kaksin- tai kolminkertainen valotusaika tulee ottaa huomioon käsivaralta kuvatessa ja mahdollista liikkeen pysäytystä ajatellen. Oikealle valottamisen vaikutus on suurempi, kun kuvataan kameran suuremmilla herkkyysasetuksilla (ISO).
Testi
En ole tässä pyrkinyt tieteellisen tarkkoihin tuloksiin, enkä olisi niihin yltänyt vaikka olisin yrittänytkin. Tarkoituksenani oli vain tehdä testi niin, että tulokset näyttäisivät luotettavasti oikealle valottamisen vaikutukset testattujen kameroiden eri ISO-arvoilla. Kameroiden omat kuvasäädöt , kuten terävöinnin ja kohinanpoiston olin varmuuden vuoksi nollannut, vaikka niiden ei pitäisi RAW-kuvaan vaikuttaakaan. Lightroomissa palautin kuvien valotuksen kohdalleen ja lisäksi tein terävöinnin, kohinanpoiston ja valkotasapainon säädön niin, että samalla ISO-arvolla kuvatuille kuvapareille säädöt olivat samat.
Kuvauskohde.
Testin kuvauskohteena oli testikaapiksi ristitty osa kirjahyllystä. Valkoinen suorakaide on yksityiskohtakuvissa oleva 600 x 400 pikselin alue. Testikameroiden kennojen resoluutiot poikkeavat toisistaan. Siksi 1:1 koossa olevat yksityiskohtakuvat rajautuvat hieman eri tavalla.
Kuvasin molemmilla testikameroilla eri ISO arvoilla kuvaparit, joissa ensimmäisen kuvan valotus määräytyi kameran valotusmittarin mukaan (+/-) 0 ja toisessa valotin oikealle.
Sony Cyber-shot DSC R1
http://www.dpreview.com/reviews/sonydscr1/
R1 on Sonyn 10 megapikselin kiinteäobjektiivinen järjestelmäkameran näköinen kamera, joka näki päivänvalon vuonna 2005. Sony on palvellut minua erittäin hyvin ja luotettavasti jo lähes seitsemän vuoden ajan.
R1:n etsinkuvassa on reaaliaikainen histogrammi, joka on pienikokoinen ja vaikealukuinen. Lisäksi siitä on mahdotonta päätellä mahdollisesti ylivalottuvia kuvan osia. +2 aukon valotuksenkorjauskaan ei polta otetuista testikuvista puhki muuta kuin huippukiillot, jotka ovat osaksi puhki jo normaalivalotuksellakin. Histogrammi muodostuu kameran tekemän jpg-näyttökuvan mukaan ja näyttää vaaleimpien sävyjen leikkautumista jo paljon ennen kuin se alkaa raakakuvassa. Seeprakuviosta, jonka tulisi näyttää ylivalottuvat kohdat kuvassa, ei ole hyötyä, koska se perustuu samaan jpg-kuvaan histogrammin kanssa.
Sony R1:n etsinkuva
Normalivalotus (+/-) 0 Valotuksen korjaus (+/-) +2
R1, ISO 160
R1, ISO 160, (+/-) 0.
R1, ISO 160, (+/-) +2.
R1, ISO 400
R1, ISO 400, (+/-) 0.
R1, ISO 400, (+/-) +2.
R1, ISO 1600
R1, ISO 1600, (+/-) 0.
R1, ISO 1600, (+/-) +2.
R1, ISO 3200. (kameran suurin herkkyys)
R1, ISO 3200, (+/-) 0.
R1, ISO 3200, (+/-) +2.
Koko kuva ISO 3200. Klikkaamalla kuvaa näet sen 1000 pikselin levyisenä.
R1, ISO 3200, (+/-) 0.
R1, ISO 3200, (+/-) +2
Olympus OM-D EM-5
http://www.dpreview.com/reviews/olympusem5/2
OM-D on Olympuksen Micro Four Thirds järjestelmäkamera, joka tuli markkinoille vuoden 2012 alkupuolella. Objektiivina testissä käytin 12–50mm 1:3,5-6,3 EZ kittilinssiä.
Olympus OM-D:n etsinkuva
OM-D:n etsinkuva 1. 2.
Etsinkuvassa 1. oikealle valotus on 1,7 aukkoa, eikä vielä tapahdu merkittävää ylivalottumista. 2. kuvassa valotuksen korjaus on 2,0 aukkoa ja punainen varoitusväri näyttää kuvan ylivalottuvat kohdat.
OM-D, ISO 200
OM-D, ISO 200 (+/-) 0
OM-D, ISO 200 (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 400
OM-D, ISO 400, (+/-) 0.
OM-D, ISO 400, (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 800
OM-D, ISO 800, (+/-) 0.
OM-D, ISO 800, (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 1600
OM-D, ISO 1600, (+/-) 0.
OM-D, ISO 1600, (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 3200
OM-D, ISO 3200, (+/-) 0.
OM-D, ISO 3200, (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 6400
OM-D, ISO 6400, (+/-) 0.
OM-D, ISO 6400, (+/-) +1,7.
OM-D, ISO 12800
OM-D, ISO 12800, (+/-) 0.
OM-D, ISO 12800, (+/-) +1,7
OM-D, ISO 25600
OM-D, ISO 25600, (+/-) 0.
OM-D, ISO 25600, (+/-) +1,7.
Koko kuva ISO 25600. Klikkaamalla kuvaa näet kuvan 1000 pikselin levyisenä.
ISO 25600, (+/-) 0.
OM-D, ISO 25600, (+/-) +1,7.
Molempien kameroiden osalta suurimmallakin herkkyydellä otetut kuvat
näyttävät olevan käyttökelpoisia ainakin pienessä koossa, kuten
netissä tai vaikkapa 10 x 15 paperikuvina. Testin tuloksena sain
ainakin itseni vakuuttumaan oikealle valottamisen mielekkyydestä.
-MH
Hieno testi, kiitos!
Jälkimmäisen kuvasarjan kuvista selvisi myös se, että parempi tulos tulee oikealle valottamalla, vaikka se vaatisi herkkyyden nostoakin. Vertaa esim. ISO 200 +-0 kuvaa ISO 800 +1,7 kuvaan. Ehkei silti aivan suurimmilla herkkyyksillä, joilla kohina näyttää vievän voiton.